Slovakiancuvac – laumanvartijasta perhekoiraksi

Laumanvartijakoira?
Laumanvartijakoirat ovat koiria, jotka jo vuosituhansien ajan ovat suojelleet paimenia ja karjaa pedoilta ja varkailta. Kullakin maantieteellisellä alueella on kehittynyt sille tyypillinen laumanvartijakoira. Laumanvartijakoiria on  käytetty   Euroopan (Puola, Slovakia, Tšekki, Italia, Romania, ent. Jugoslavia, Portugali, Espanja, Ranska) ja Kaukasuksen vuoristoalueilla, Venäjän ja Aasian  aroilla, Unkarin tasangoilla sekä Himalajan alueella.

Laumanvartijakoirien alkuperästä on olemassa useita teorioita. Ensimmäiset ”kirjalliset” todisteet laumanvartijakoirien olemassaolosta ovat ajalta 2200 vuotta e.a.a.. Babylonialaisessa reliefissä kuvataan suuri, voimakas koira paimenen seurassa. Aleksanteri Suuren ajalta (356 – 323 e.a.a.) on olemassa kuvauksia mastiffeista sota- ja vartijakoirina.

Nykyiset arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että laumanvartijakoirat olisivat lähtöisin Vähä - Aasiasta, josta koirien käyttö laumanvartijoina on levinnyt Eurooppaan ja Keski-Aasiaan.  Ei ole varmuutta periytyvätkö laumanvartijakoirat yhdestä jo sukupuuttoon kuolleesta ”alkurodusta” vai onko eri alueilla syntynyt samantyyppisiä koiria laumanvartiointitehtäviin.  Käsitys että kaikki laumanvartijakoirat periytyisivät  

muinaisesta tiibetiläisestä koirasta on kyseenalainen (Schoke).

Käsitettä laumanvartijakoira (Herdenschutzhund, Livestock Guardian Dogs) on käytetty vasta 90-luvun puolivälistä USA:ssa ja Keski-Euroopassa. Suomessa näistä koirista puhutaan yhä harhaanjohtavasti paimenkoirina. Laumanvartijakoirien alkuperäisiin tehtäviin ei ole kuulunut paimennusta ja lauman kokoamista kuten esimerkiksi  belgianpaimenkoiralla tai bordercolliella. Laumanvartijakoirat ovat paimenkoiria kookkaampia, raskaampia ja voimakkaampia eivätkä ne ole yhtä liikkuvia. Laumanvartijat antavat itsestään arkielämässä flegmaattisen ja välinpitämättömän vaikutuksen, mutta  suojeluvietin aktivoituessa kuva muuttuu täysin.  

Laumanvartija - perhekoira
Thomas Schoke (1999)  varoittaa kirjassaan "Herdenschutzhunde" laumanvartijakoirien olevan karjan vartijoita ja suojelijoita, joiden tehtävänä on alueen omatoiminen vartiointi. Koirat "puolustautuvat" menestyksekkäästi asiantuntematonta koulutusta vastaan eikä niistä ole pehmoleluiksi, leikkikavereiksi eikä myöskään talon ja omaisuuden vartijoiksi. Luonnollisesti laumanvartijakoira pystyy taitavan ja huomaavaisen koiranohjaajan seurassa kaikkiin näihin tehtäviin, mutta ei automaattisesti. Oman egon vahvistajalle tämän tyyppinen koira ei sovi - haaksirikko odottaa.  Mutta rakkautta ja vaivoja säästämättä voidaan saavuttaa tasapainoinen ja stabiili yhteiselämä koiran kanssa. 

Slovakiancuvac
Slovakiancuvac on rotumääritelmänsä mukaan paimen- ja vahtikoira. Paimenkoira taitaa kyllä olla käännösvirhe. Rotu on ollut paimenen koira, mutta ei paimen. Rotumääritelmä puhuu myös vilkkaasta ja valppaasta koirasta. Valpas koira varmasti on, vilkkaus on suhteellista ja koira on mielestäni lähinnä vakavan ystävällinen oman reviirinsä ulkopuolella. Vahti- ja suojeluvietti on rodulla voimakas ja ilmenee erityisen vahvana omalla reviirillä. Terävyys on alhaisempi kuin Kaukasian paimenkoiralla tai Sarplaninacilla  ja koira on hieman "helpommin" ohjattavissa.
Muihin laumanvartijakoiriin verrattuna cuvac ei ole kovin aggressiivinen  lajitovereitaan 

kohtaan.
Illan pimetessä aktivoituu koiran puolustushalukkuus ja haukkuminen. Oman reviirin puolustus on aikuisen koiran perustehtävä. Mikäli reviiriä ei ole, voi puolustuskäyttäytyminen suuntautua omistajan kannalta epämieluisasti.
Laumanvartijaa kasvatettaessa/koulutettaessa on huomioitava koiran halu/kyky työskennellä itsenäisesti. Itsenäisyyden kääntöpuolena on (epä)ohjattavuus, jonka kehittämiseksi saa kyllä käyttää kaikki konstit. Makkara ei toimi, jos puolustuskäyttäytyminen on aktivoitunut. Pallot ja patukat kiinnostavat satunnaisesti.

Rotu on hyvä  ihmisen seuralainen ja perhekoira, jos koiran kasvatus ja sosiaalistaminen ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön  on toteutettu johdonmukaisesti. Koira  käyttäytyy tällöin erittäin miellyttävästi oman  perheen sekä suuria että pieniä jäseniä kohtaan.